THE dress

Ei kommentteja

Olen (mielestäni) ollut alusta asti melko rento häiden ja hääjärjestelyiden suhteen, enkä juurikaan ole ottanut stressiä mistään asiasta - vielä. Kun kirkko oli varattu ja juhlapaikkakin varmistui, ajattelin että nyt voi hengähtää, eikä mitään akuuttia hoidettavaa ollut tähän hätään. Taisinkin ääneen puhua Instastoorien puolella siitä, miten ihmettelin ensi kesän morsianten olevan kovin ajoissa liikkeellä. Onneksi tämän "avautumisen" myötä sainkin viestejä siitä, miten ainakin mekon kanssa kannattaisi olla ajoissa liikenteessä. Minulle ei ollut tullut mieleenkään se tosiasia, että vaikka puku löytyisikin liikkeestä, sekin pitäisi todennäköisesti tilata ja harva puku sopii kantajalleen sellaisenaan ja ei vaadi mitään muutoksia. Puvun löytymisen jälkeen aikaa tulisikin varata näihin muuttujiin muutamasta kuukaudesta jopa yhdeksään - What?!

Näiden kommenttien jälkeen pistinkin töpinäksi ja varasin ajan yhteen morsiuspukuliikkeeseen Turussa. Siskoni löysi unelmien hääpukunsa kyseisestä liikkeestä neljä vuotta sitten, joten olin luottavainen ja ajattelin että tästä liikkeestä on hyvä aloittaa. 



Sovituspäivä koitti ja oli viime eilen. Vatsassa lenteli perhoset jo kaksi päivää etukäteen ja jalat tutisten astelimme sisään Sydänkäpyyn, jossa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Vaikka kaasoja on kolme, oli kaikille sopivan ajankohdan sopiminen yllättävän helppoa, eikä vaatinutkaan kovinkaan paljon ponnisteluja. Oli ihanaa että kaikki pääsivät paikalle - olihan tämä päivä ja hetki todella tärkeä. Saimme hetken aikaa ihastella esillä olevia pukuja, kun edeltävä morsian vielä sovitteli omiaan. Kun meidän vuoromme koitti, kerroin myyjälle toiveeni ja ajatukseni puvun suhteen ja hän alkoi ehdotella eri vaihtoehtoja. Vaikka itselläni olikin tietty visio siitä, minkälaisen puvun haluan, olin kuitenkin avoin kaikille ehdotuksille. Pukuja kertyikin melkoisesti, melko laidasta laitaan. Raati istahti sovitushuoneen sohvalle ja sitten aloitettiin! 


Olin kuullut paljon kokemuksia siitä, miten oikeasta puvusta tulee heti se tunne, josta tietää että puku on se oikea. Neljännen puvun kohdalla se tunne tuli minullekin. Puku sujahti päälle melkein kuin itsestään ja istui täydellisesti. Hymy nousi huulilleni niin että poskipäitä alkoi pakottaa. Huikkasin tytöille ennen verhojen avaamista että Tytöt, katsokaas tätä. Ja niinhän se oli, ettei sen jälkeen yksikään puku enää näyttänyt tai tuntunut miltään. 

Minun hääpukuni oli löytynyt.

Kaikki häihin liittyvät tekstit löydät Häät -tunnisteen alta.




Hääputiikki Ribbon & Ink

Ei kommentteja

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!

KUUKAUDEN NOSTO

DIY Frozen yoghurt

Jäätelö kuuluu kesään ja ainakin meidän perheessä siitä pitävät niin lapsi kuin aikuisetkin. Hyvä vaihtoehto kaupan jätskeil...