Mikä se oli? Miksi? Äiti, kuka on Jeesus?

Ei kommentteja


Kun lapsi saavuttaa leikki-iän noin 3-4-vuotiaana, lapsen kielen kehittyminen jatkuu niin sanottuna kertovan minän vaiheena, jossa lapsi alkaa enemmän käyttämään kieltä ja puhetta ajatteluun. Lapsi alkaa kertoa sekä itselleen että ympäristölleen ja ympärillä oleville ihmisille omia kokemuksiaan ja käsityksiään asioista. Lapsi alkaa myös oppimaan yhdistelemään eri asioita, sekä jäsentelemään niitä mielessään. 

Meillä kyselyikä nosti ensimmäistä kertaa päätään kun laitoin ruokaa ja E piirteli tyytyväisenä ruokapöydän ääressä. Yhtäkkiä normaaliin höpötykseen tuli pieni tauko, kunnes E kysyy Äiti, kuka on piirtänyt sinun selkään? Selässäni jo monta vuotta ollut tatuointi osui vasta nyt esikoisen silmään TAI sitten hän vain yksinkertaisesti kyseenalaisti selässäni olevan "piirustuksen" ensimmäistä kertaa.


Kyselyiässä lapsi haastaa aikuista selittämään asioita ja yksinkertaisetkin asiat ja sanat muuttuvat monimutkaiseksi, kun ne pitäisi selittää pienelle ihmiselle lapsentasoisesti ja ymmärrettävästi. Kysymykset tulevat usein täysin puskista, ehkä aivan erillään meneillään olevasta keskustelusta. Aikuisen on hyvä valmistautua myös vastaamaan mahdollisiin jatkokysymyksiin, jotka ensimmäisestä vastauksesta saattaa seurata.

Lapsi myös nauttii aikuisen huomiosta ja rakastaa olla vanhemman silmäterä, jolloin kysymyksiä saatetaan esittää myös kysymisen ilosta, pelkän tiedonjanon sijaan.


Olemme pyrkineet kertomaan asioista mahdollisimman totuudenmukaisesti, lapsen herkkää mieltä kuitenkin suojellen. Meillä Joulupukki on olemassa ja Hammaskeiju käy noutamassa irronneen maitohampaan tyynyn alta, mutta esimerkiksi vauvat ovat syntyneet äidin masusta, eikä haikaran tuomana. 

Nykyään emme selviä lähestulkoon yhtäkään automatkaa ilman, ettei jokin radiossa soiva laulu herättäisi E:ssä ihmetystä ja etteikö hän kysyisi joidenkin laulun sanojen merkitystä. Myös muun muassa Vaiana -elokuvaa yhtenä iltana katsellessamme, jokaisen kohtauksen jälkeen E:llä oli jokin kysymys, eikä suinkaan aina eri kysymys, vaan hän saattoi kysyä samaa kerta toisensa jälkeen. Vastaukseksihan ei kelvannut että Rakas, katsotaanko loppuun niin kaikki varmasti selviää?

Missä sen äiti on? Onko tuo sen isä? Miksi se tippui tuolta? Sattuiko sitä?
Miksi, miksi, miksi?


Joidenkin kysymysten kohdalla on mennyt totaalisesti sormi suuhun, vaikka pääsääntöisesti olemmekin onnistuneet vastaamaan niin, että E on hyväksynyt vastauksen sellaisenaan enempiä kyseenalaistamatta. Joskus olen kuitenkin mennyt niin lukkoon, ja joutunut käyttämään klassikkoa Hei, iskä tietää tän, kysyppä siltä!


Olen myös joskus törmännyt väitteeseen, että mitä enemmän lapsen kanssa leikitään kysymys-vastaus -leikkejä, sitä enemmän hän innostuu oppimisesta ja tiedon hankkimisesta, sekä haluaa etsiä kysymyksiinsä vastauksen myös myöhemmällä iällä. Kyselyikä kun alkaa, se kestääkin läpi koko elämän. Ja hyvä niin! Olen aina ollut sitä mieltä, että tyhmiä kysymyksiä ei ole ja että vain kysymällä ja kyseenalaistamalla voi oikeasti oppia parhaiten.

Vaikka jatkuva kysely ja asioiden selittäminen saattaa joskus olla raskasta, olen silti iloinen että lapsi uskaltaa tuoda esille asioita jotka häntä mietityttää. Vaikka joku kysymys saattaakin olla hassu, olen pyrkinyt pitämään naaman peruslukemilla ja vastaamaan kysymyksiin asiallisesti, ettei E koe että hänen kyselemisensä olisi jotenkin naurettavaa tai epänormaalia.

Kyselyikä on paras ikä ja omasta mielestäni on huippua huomata miten kiinnostunut lapsi on ympäröivästä maailmastaan.












Ei kommentteja

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!

KUUKAUDEN NOSTO

DIY Frozen yoghurt

Jäätelö kuuluu kesään ja ainakin meidän perheessä siitä pitävät niin lapsi kuin aikuisetkin. Hyvä vaihtoehto kaupan jätskeil...