Joo joo, rakastan rakastan.

Ei kommentteja
Rakkaus voi olla monelle itsestäänselvyys. Etenkin pitkissä parisuhteissa saattaa molemminpuolinen oletus olla, että kaikki on ihan hyvin ja homma rullaa omalla painollaan. Rakastetaan rakastetaan, hiljentyminenhän on myöntymisen merkki, vai mitä?


Rakkaus ja rakastaminen ei kuitenkaan koskaan saisi olla itsestäänselvyys. Rakastaminen voi olla arkista ja tuntua ruuhkavuosien aikana kilpajuoksulta kelloa vastaan. Rakastaminen voi olla sanatonta, mutta samalla toisen huomioon ottamista päivittäisessä elämässä. Se saattaa olla hymy, katse pilke silmäkulmassa ohimennen, halaus raskaan päivän jälkeen tai juuri ne oikeat sanat jotka haluat kuulla kun kaikki ottaa päähän.

Rakastaminen ei välttämättä tarkoita kukkia ja skumppaa kynttilänvalossa joka perjantai, toki se voi sitäkin olla. Rakastaminen ei välttämättä ole yllätyslahjoja ja suklaarasioita kerran kuukaudessa, toki sekin on ok. Rakastaminen voi päinvastoin olla ihan se tavallinen yhdessä keitetty iltapuuro, tai aamulla saman pöydän ääressä nautittu aamukahvi.

Rakkaus ja rakastaminen tarkoittaa sitä, että haluaa jakaa toisen kanssa elämän ilot ja surut, suuret ja ne kaikista pienimmätkin jutut, joita arki ja elämä tuo tullessaan. Se tarkoittaa sitä, että illalla annetaan hyvänyönsuukot ja aamulla toivotetaan hyvät huomenet.

Se tarkoittaa sitä, että vielä kymmenen - ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen herättää itsessä tunteita ja ajatuksia, joita kenenkään muun kanssa ei koe. Se tarkoittaa sitä, että vedetään yhdestä köydestä, samalla puolella, yhdessä - ei vastakkaisilla puolilla.

Se vaatii työtä ja kompromisseja, toisen saappaisiin asettumista, peiliin katsomista ja paljon muuta. Mikään muu ei ole varmaa, paitsi epävarma ja siksi parisuhteen eteen pitää tehdä työtä ja panostaa. Rakkaus ei ole itsestäänselvyys ja liekki sammuu jos siitä ei pidä huolta tai sytytä sitä uudelleen jos se on jo sammunut. 

Lapsiperheen arki on hektistä ja parisuhteen kahdenkeskinen aika saattaa rajoittua siihen tuntiin tai kahteen illalla, lasten mentyä nukkumaan. Pitäkää kädestä, olkaa lähellä ja puhukaa. Keskustelun ei välttämättä tarvitse olla syvällistä, mutta yhteys on kuitenkin pidettävä auki. Molempien olisi hyvä tietää, että mistä tahansa voidaan puhua. Asioita ei kannata padota sisälleen, sillä pienistäkin murheista voi kasvaa suuri musta möykky, jonka avaaminen on paljon vaikeampaa, kuin jos asian olisi purkanut jo silloin kuin se alkoi ensimmäisen kerran vaivata. Joskus ei tarvita edes sanoja, vaan riittää että olette vierekkäin ja läsnä. 

Jos rakastat, kerro se. Jos et enää rakasta, kerro sekin. Jos jokin asia mietityttää, nosta kissa pöydälle. Kysy ja kuuntele. Pahinta on jättää asiat puhumatta ja olettaa tai pitää toista itsestäänselvyytenä. 

Joo joo, rakastaa rakastaa.



Ei kommentteja

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!