Mistä kolmevuotias voi (meillä) päättää itse?

Ei kommentteja
Kolmevuotias on jo erittäin omatoiminen ja haluaisi tehdä lähes kaikki arkiset päätökset itse. Jotkin asiat ovat selviä, ettei näin pieni niistä voi itse päättää, mutta on myös asioita joista mielestäni tämänkin ikäinen voi tehdä päätöksiä itsenäisesti.


Vaatteet ovat meillä yleensä suurin kädenväännön aihe, sillä E kokee että hänen tulisi saada itse päättää asunsa joka päivä, tilanteesta tai tilaisuudesta riippumatta. Mielestäni jos lapsi osaa valita asiaankuuluvat vaatteet itse, en näe syytä miksei hän sitä voisi tehdä. Jos asuvalinta on ihan hölmö (kuten ne sortsit keskellä talvipakkasia), saa äiti korjata vaihtamalla kyseenalaiset vaatekappaleet järkevämpiin ja lisäillä esimerkiksi kerrastoja, kuten sukkahousut mukaan kylmempinä päivinä. Jos tiedossa on esimerkiksi juhlat ja tarkoituksena pukeutua juhlavasti, saa E itse päättää minkä mekoistaan haluaa pukea juhliin. Tähän asti olemme selvinneet pukeutumiskysymyksistä suhteellisen kivuttomasti.




Ruokailuhetket meillä mennään aikuisten ehdoilla. Vanhemmat päättävät mitä on ruuaksi ja lapsilla ei tähän ole juurikaan nokan koputtamista. Joskus saatan kysyä E:ltä haluaisiko hän ennemmin esimerkiksi muusia kuin keitettyjä perunoita, mutta lopulliset valinnat ja päätökset tekee aikuinen. Aamu- ja iltapalalla sen sijaan kolmevuotias saa muutaman vaihtoehdon, josta valita. Puuroa en ole E:lle yrittänyt tyrkyttää enää vähään aikaan, sillä se maistuu hänelle vain silloin tällöin. Hoidossa ollessaan puuro oli aina aamupala ja tulee todennäköisesti olemaan myös tulevaisuudessa kun lapset aloittavat päivähoidon, joten kotosalla tarjotaan sitten jotain muuta. A syö edelleen puuroa lähestulkoon aina aamu- ja iltapalaksi, joka on saanut isosiskonkin innostumaan siitä aina silloin tällöin. Meillä on tapana että kaikkea pitää ainakin maistaa ja olenkin yllättynyt miten E pitää esimerkiksi oliiveista ja Aurajuustosta.


Organix -smoothie saatu Buzzador-kampanjan kautta

Leikit on lasten juttu ja niistä he saavat päättää itse. Jos jonain päivänä ei dublot kiinnosta vaan kauppaleikit houkuttelevat enemmän, se on ihan fine. Aika pitkälti E kehittelee leikkinsä jo itse ja välillä pyytää äitiä tai isää mukaan leikkiinsä. Leikkien "vetovastuu" on siis kolmevuotiaalla ja hänen ehdoillaan mennään, eikä lasta yritetä tieten tahtoen ohjailla tiettyihin leikkeihin. Lapsen mielikuvitus on mahtava ja aikuisellekin tekee hyvää heittäytyä välillä pois omalta mukavuusalueelta ja antautua lapsen leikin vietäväksi.


Minkälaisista asioista teillä leikki-ikäinen lapsi saa päättää itse ja mistä taas ei neuvotella ollenkaan?

Ei kommentteja

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!