Mitä ikävöin ajassa ennen lapsia?

2 kommenttia
Äitiys on ihanaa enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Olen aina haaveillut omasta perheestä ja haaveeseen on kuulunut myös ne lapset. Välillä tuntuu, että ei ole lupaa valittaa, koska tätähän minä halusin ja haluan. Jollain, joka kovasti haluaisi äidiksi tai isäksi, ei välttämättä siihen ole koskaan mahdollisuutta. Tuntuu epäreilulta valittaa asioista, joista joku toinen antaisi kaikkensa, saadakseen sen mitä itsellä on, kaksi täydellistä tervettä lasta.

Joskus tulee eteen kuitenkin päiviä, kun ei osaa ajatella asiaa niin, vaikka sisimmässään tietääkin olevansa etuoikeutettu ja todella, todella onnekas. Tulee päiviä, jolloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja takki narikkaan. Tekee mieli lähteä ovesta ulos, katsomatta taakseen.


Lukijan pyynnöstä nostan pöydälle asian, tai asioita joita kaipaan elämässä ennen lapsia. Ajassa, jolloin vastuu oli lähinnä vain itsestään. Kaipuu on ehkä turhan vahva ilmaisu, mutta joskus sitä pysähtyy miettimään että vitsi miten helppoa tämäkin asia oli silloin joskus. Niinkin vähän aikaa, kuin noin neljä vuotta sitten.

En kaipaa villejä baariöitä tai juhlimista. Minulla on ikävä niitä ihan tavallisia asioita, joihin voi ryhtyä sen suurempia suunnittelematta. Lähtö kauppaan, lenkille, elokuviin tai kahville. Tosta noin vaan, kengät jalkaan ja menoksi. Puhelinsoitto ystävältä ja kymmenen minuutin päästä oli tukka tötteröllä, lilat luomessa ja valmiina lähtöön. Tai yökkäri vaihtunut farkkuihin ja matka vailla päämäärää vanhan hondan kyydissä alkanut, keskellä yötä. Kerrostalon alaovella ystävän kanssa poltetut kriisitupakat ja yölliset puhelinmaratonit sydänsuruista tai ihan muuten vaan. Vaikka ennen sitä ei ajatellut niin, nyt se eletty elämä tuntuu niin kovin huolettomalta ja helpolta.


Toki, extempore ratkaisut ovat mahdollisia myös lasten kanssa, mutta vaatii kuitenkin jonkin tasoista jatkuvaa ajatustyötä päivän rytmissä pysymisestä, ruokailujen ja päiväunien suunnittelusta. Lisäksi ovesta ei lähdetä ulos enää minuutissa, vaan se vaatii nopeastikin toteutettuna vähintään sen kymmenen minuuttia.


Sai nukkua silloin kun haluaa, niin pitkään kuin haluaa - tai toisinpäin, saattoi valvoa niin kauan kuin virtaa riitti tai kuin seuraavan aamun herätys antoi myöden. En ole koskaan ollut kovinkaan aamu-uninen, mutta ai että miten se tekisikään hyvää (Oikeasti en saisi tästä nyt edes valittaa, sillä nukuimme juuri yhtenä aamuna tyttöjen kanssa puoli kymppiin. Kyllä, puoli kymmeneen). Ennen lapsia saatoin joinain iltoina valvoa jopa siihen asti että M tulee yövuorosta kotiin, jolloin menimme yhdessä vasta aamuyöllä nukkumaan. Tosin, aika usein M keräili minut sohvalta jolle olin nukahtanut, mutta silti. Ei mitään huolta huomisesta tai stressiä että pitäisi herätä jonkun muun takia aamulla aikaisin.

Kaikkia ikävöimiäni asioita yhdistää yksi asia, huolettomuus. Nimittäin siitä hetkestä alkaen kun sain esikoisen syliini, alkoi suunnaton huoli ja murhe omasta lapsesta. Ainainen pelko siitä, että jotain kamalaa tapahtuu. Selittämättömän suuri rakkaus tuo mukanaan suunnattoman menettämisen pelon. Vaikka saisikin maistiaisia siitä huolettomuudesta sen kuuluisan oman ajan muodossa, ei se poista sitä tosiasiaa että lasten hyvinvointi ja se äidinrakkaus on aina siellä jossain, takaraivossa tai sydämessä, vaikkei heti päälimmäisenä mielessä.

Aina silloin tällöin on kuitenkin hauska leikitellä ajatuksilla ja muistella niitä aikoja kun ei vielä ollut vastuussa toisista ihmisistä, etenkään pienen pienistä lapsista, omista jälkeläisistään. Näiden ajatusten jälkeen yleensä kopautan itseäni olalle ja totean, että jonain päivänä koittaa sekin hetki, kun kukaan ei ole herättämässä aamulla tai kotona ei olekaan enää ketään kenen jälkiä siivota seitsemän kertaa päivässä. Elettyä elämää on hölmöä katsella kaiholla taaksepäin tai koko ajan suunnitella tulevaa. Lapset ovat pieniä vain hetken, joten elämästä ja sen tuomasta ihanasta kamalasta kaaoksestakin kannattaa nauttia nyt, sillä ennemmin tai myöhemmin näitäkin aikoja muistellaan kyynel silmäkulmassa toivoen että ne saisi kokea vielä joskus uudelleen.





2 kommenttia

  1. Tää oli ihan loistava kirjoitus ja naulan kantaan. Mä niin ymmärrän sua! Muutenkin ihan huippublogi, jäin tähän nyt vaan lueskelemaan vaikka piti rästitehtäviä tehdä! :D

    VastaaPoista

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!

KUUKAUDEN NOSTO

DIY Frozen yoghurt

Jäätelö kuuluu kesään ja ainakin meidän perheessä siitä pitävät niin lapsi kuin aikuisetkin. Hyvä vaihtoehto kaupan jätskeil...