Kun pieni toisesta isosiskon teki

2 kommenttia
Olen ennenkin kirjoitellut siitä miten E on ottanut roolinsa isosiskona ja perheemme vanhempana lapsena, ja halusin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksensa.

Suurin murheeni A:n odotusaikana oli se, miten esikoisemme tulee ottamaan uuden perheenjäsenen vastaan ja miten perheemme uudet roolit löytävät paikkansa. Oma epävarmuus otti valtaa odotusjan edetessä yhä enemmän ja kärjistyi siihen, kun saimme päätöksen synnytyksen käynnistyksestä "ennen aikojaan". Vaikka minulla oli ollut lähes yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua ja tehdä ajatustyötä, tuntui kuin aika olisi loppunut auttamatta kesken.

Kun pieni vauva sitten saapui, ja arki kahden lapsen äitinä alkoi sujua, sain huokaista helpotuksesta kun ymmärsin raskausaikana kokemani pelot ja kauhukuvat turhiksi. Olin kuullut kokemuksia siitä miten esikoislapsi on muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi pikkusiskon tai -veljen tultua taloon. Pelkäsin että temperamentinen tyttömme ei syystä tai toisesta hyväksy pikkusiskoaan.

Kun A oli pikkuinen (onhan hän sitä vieläkin) E halusi hoitaa ja hoivata, pitää sylissä ja pussata. Isosiskoa kiinnosti ruokailuhetket ja vaipanvaihdot. Hän saattoi istua sohvalle viereeni oma lempipehmo Kisu-Leena sylissään pitämään minulle seuraa imetysmaratonien aikana. Harvoin tuli hetkiä, jolloin hän olisi näyttänyt että häntä harmittaa että väkisinkin jäi välillä vähemmälle huomiolle pikkusiskon viedessä äidin aikaa enemmän. E oli innoissaan kun opetimme hänelle jääkaapissamme olevan vesiautomaatin käytön, jolloin hän sai aina itse hakea vettä janon yllättäessä, eikä joutunut odottamaan vuoroaan juurikin imetysmaratonien takia. Hän saattoi keskeyttää omat leikkinsä tullakseen ihailemaan ja höpöttelemään vauvalle. Hän esitteli tälle lelujaan, toisen möllöttäessä sitterissä tai lattialla.

Nyt kun A on hiukan isompi ja liikkuu ja tutkii maailmaa itse, on E väkisinkin joutunut välillä  asettumaan puolustuskannalle. Hienot legorakennelmat ovat joutuneet lukemattomia kertoja pikku tuholaisen kynsiin ja lattialle jääneistä kirjoista on revitty sivuja. En olisi uskonut että joudun näinkin pian toimimaan erotuomarina, kun A repii siskonsa hiuksia tai nipistelee tätä silmän välttäessä. A tietenkin loukkaantuu verisesti kun häneltä tämä hupi kielletään ja sitemmin E onkin oppinut itse ottamaan etäisyyttä esimerkiksi laittamalla huoneensa oven kiinni rakennellessaan upeita linnoja ja torneja dubloista.

Nyt päätään on nostanut myös mustasukkaisuus, eikä suinkaan esikoisen puolelta. Jos E kiipeää syliini, lopettaa A samantien sen mitä ikinä olikaa tekemisissä ja alkaa huutaa. Kirjaimellisesti pieni suu ammollaan huutaa kuin viimeistä päivää ja pyrkii myös syliin. Ja molemmathan syliin ei mahdu, vaan isosisko työnnetään siitä pois. Olemme kuitenkin E:n kanssa saaneet kuin saaneetkin yhteisiä, kahdenkeskisiä halihetkiä ja aika usein A:n mentyä nukkumaan, saatamme vielä jäädä hetkeksi sohvalle sylittelemään ja juttelemaan päivän tapahtumista ennen E:n nukkumaanmenoa.

Ilokseni ja yllätyksekseni olen kuitenkin jo näinkin pian päässyt todistamaan tätä siskosten välistä dynamiikkaa erilaisten leikkien muodossa. Vaikka A:n leikit ovatkin vielä täysin eri tasolla kuin isosiskon, osaa E myös ottaa huomioon pienemmän ihmisen kyvyt ja tarpeet. E saattaa "lukea" A:lle satuja kirjoistaan ja tarjoaa usein erilaisia leluja myös pikkusiskolle. Aika usein tilanne on kuitenkin se, että tytöt leikkivät yhdessä erikseen, eli molemmat touhuavat omiaan vaikka samassa huoneessa olisivatkin. Päivä päivältä olen varmempi siitä, että sisaruus on yksi parhaista asioista, joita olemme voineet tytöillemme tarjota; elinikäinen ystävä ja leikkikaveri jonka kanssa jakaa ilot ja murheet, lelut ja sadut, sekä aika ajoin ottaa myös yhteen - joka sekin toisinaan on tärkeää ja opettavaista.







2 kommenttia

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!