Äiti, ystävä & avovaimo (& arvontamuistutus)

Ei kommentteja

Jokainen henkilö omaksuu elämässään erilaisia rooleja, joiden mukaan elää erilaisissa tilanteissa. Paljon on puhuttu esimerkiksi työ-minästä ja siitä, miten käytös työssä ja työpaikalla eroaa siitä "normaalista" minästä ja tavoista käsitellä asioita ja toimia erilaisissa tilanteissa. Koska työ-minäni on nyt jossain hyvin syvällä äitiaivojen uumenissa, ajattelin kirjoittaa niistä muista rooleista, jotka nousevat esille tämänhetkisessä elämässäni päivittäin.

Äiti-minä. Millainen minä olen äitinä? Äitiys on oikeastaan ainoa asia joka on muuttanut minua pysyvästi. Äitiys on niin kokonaisvaltainen rooli ja pysyvästi läsnä, että on vaikea enää edes kuvitella tai muistaa minkälainen olin ennen kuin minusta tuli äiti. En ainakaan osannut arvostaa tarpeeksi niitä hyvin nukuttuja öitä, Netflix-maratoneja aamun pikkutunneille tai spontaaneja kauppareissuja joille saattoi lähteä ilman sen kummempia suunnitelmia, jos tiedätte mitä tarkoitan. Äiti-minä ei siis ole pelkästään lasten myötä omaksuttu status, vaan myös pysyvä muutos omassa olemuksessani, tavassani ajatella ja toimia. Äitinä voisin kuvailla itseäni huolehtivana, jämäkkänä (tietyissä asioissa) sekä myöskin joissain määrin epävarmana. Epävarmalla tarkoitan sitä, että kannan huolta siitä toiminko joissain tilanteissa oikein ja onko kasvatustapani ja -tyylini varmasti nyt oikea. Sydän ja järki harvoin kulkee täydessä balanssissa käsi kädessä, mutta lopulta uskon että ripaus molempia ei voi kantaa täysin väärään suuntaan.


Ystävä-minä. Myönnän, äitiyden ja lasten myötä en ole ollut ystävilleni niin läsnä kuin haluaisin. Suurin osa ystävien kanssa kommunikoinnista tapahtuu puhelimen välityksellä ja yhteistä kahvitteluaikaa on vaikea järjestää - tuntuu hullulta kotiäidin suusta, mutta totta se on. Suurin osa ystävistäni on työelämässä ja elämä tiukkaan aikataulutettu. Eri elämäntilanteet vievät eri suuntiin väkisinkin, mutta sisällämme tiedämme kuitenkin olevamme edelleen siellä, vaikka viime tapaamisesta olisikin kulunut viikkoja - tai ainakin ne tärkeimmät ystävät tietävät. Ystävän roolissa kuvailisin itseäni tsemppaajana ja kuuntelijana, auttavaisena. Koen tarvetta auttaa ja neuvoa, jakaa tietoani joskus ehkä vähän liikaakin. Ystäväni ovatkin ehkä oppineet jo suodattamaan välillä-neiti-kaikkitietävän juttuja.


Avovaimo-minä. Kymmenen vuoden parisuhteen aikana oppii tuntemaan toisen ihmisen jo melkoisen hyvin. Alkuhuuma on taputeltu ja intohimon lieskat eivät enää lyö niin kuin ensimmäisten vuosien aikana. Lapsia on siunaantunut kaksi ja poikaystävästä on kasvanut miesystävä, avomies. Ensi kesänä  papin aamenen myötä aviomies. Kyse ei ole enää pelkästä ihastumisesta, rakastumisesta ja siitä että tuntee vetoa toista kohtaan. Parisuhteesta on kehittynyt kahden ihmisen välinen liitto, ystävyyssuhde ja kumppanuus. Vedetään yhtä köyttä ja seistään toinen toisemme rinnalla myrskyssä tai kun on tyyntä - silloinkin kun on ihan hiton tylsää ja arjen oravanpyörä pyörii pyörimistään. Olen kumppanina rakastava, huolehtivainen ja kiinnostunut toisen ihmisen tunteista. Nautin pitkistä keskusteluista, vaikka toisinaan rakastan olla vaan ihan hiljaa.

Minkälaisia rooleja te omaksutte omassa elämässänne näiden roolien lisäksi?


Psst. Instagram-tililläni on käynnissä vielä tämän päivän arvonta, jossa voi voittaa liput Turun häämessuille 27.-28.1.2018. Arvon voittajan klo 21, eli siihen asti aikaa osallistua! 

Ei kommentteja

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!

KUUKAUDEN NOSTO

DIY Frozen yoghurt

Jäätelö kuuluu kesään ja ainakin meidän perheessä siitä pitävät niin lapsi kuin aikuisetkin. Hyvä vaihtoehto kaupan jätskeil...