Uusi nimi, uusi identiteetti?

6 kommenttia
Pohdin viime viikolla seuraavaa postausta blogin Kuukauden nosto -osioon ja lukaisin vuosi sitten maaliskuussa kirjoittamani Ainoa eriniminen -postauksen, jossa pohdiskelen nimen tuomaa identiteettiä omassa elämässäni ja yleiselläkin tasolla. Vielä vuosi sitten ei meidän hääpäiväämme oltu lyöty lukkoon, kuten tekstistä voi havaita.

Nyt kun naimisiinmeno ja avioliitto on enemmänkin kuin ajankohtaista ja ajatuksen tasolta on päästy ihan sinne käytännön suunnitteluun, myös uusi nimi ja nimenvaihdos on ollut mielessä enemmän. Myös Kristallihäät -blogin Krista kirjoitti nimenvaihdoksesta omaan blogiinsa ja tämä nosti jälleen omat ajatukset tulevasta uudesta sukunimestä pintaan.

Olen varovasti uskaltanut alkaa luomaan omaa uutta nimi-identiteettiäni, joka väkisinkin muuttuu sukunimenvaihdoksen myötä. Nykyinen, suht harvinainen sukunimeni tippuu pois ja tilalle tulee yleisempi nimi, jota muuten Väestörekisterikeskuksen mukaan kantaa tällä hetkellä noin 14 500 henkilöä. Aika hurjaa, etten sanoisi. Ei kuitenkaan kurjaa, niinkuin moni on ehkä rivienkin välistä yrittänyt minulle ilmaista. Miksi vaihdat harvinaisen sukunimen pois? Mieti nyt vielä. Ihan niin kuin en olisi asiaa itse pohtinut, seriously?


Oma nykyinen sukunimeni ei ole niin vahvasti sidottu omaan identiteettiini, että kokisin sen määrittelevän minua. Uusi sukunimi ei myöskään määrittele minua täysin ihmisenä, mutta se tuo omaan identiteettiini, siihen kuka minä olen tänä päivänä, oman lisänsä niin sanotusti pisteenä ii:n päälle. Uusi nimi ei siis muuta minua mitenkään, vaan koen ennemminkin että se tekee minusta tällä hetkellä kokonaisemman. Odotan innolla, että saan kantaa samaa sukunimeä lasteni ja heidän isänsä kanssaan. Sukunimi onkin tavallaan tietynlainen symboli tai meidän oman tiimimme tunnus.

Minulle avioliitto on myös aina kaiken muun lisäksi tarkoittanut myös sitä yhteistä sukunimeä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että väheksyisin, paheksuisin tai tuntisin mitään muitakaan ajatuksia niitä kohtaan, jotka ovat päättäneet pitää oman nimensä avioliitossa tai päätyneet sukunimeen jota kumpikaan ei tällä hetkellä kanna, vaan nimi tulee jostain ihan muualta. Kokonaan uudet sukunimiyhdistelmät ovat myös yleistyneet viime vuosina, mutta sellainen eikä myöskään kaksiosainen nimi ole ollut itselleni edes vaihtoehto.

Ensimmäinen konkreettinen nimenmuutokseen liittyvä asia on varmasti korttien ja sen sellaisten uusiminen uudella nimellä. Myös tietenkin se nimmarin kirjoittaminen uudella sukunimellä kutkuttaa ajatuksissa ja valehtelisin jos väittäisin etten ole muistivihkoni sivuille nimmariluonnoksia taiteillut. Puumerkin raapustaminen erilaisiin papereihin on kuitenkin jo pitkälti vähenemään päin, yhä useamman virallisenkin dokumentin ja toimituksen tapahtuessa nykypäivänä sähköisessä muodossa. Uskonkin että uutta nimmaria saa treenata melko rauhassa, ennen kuin sen kanssa tositoimiin edes joutuu.

Minkälaisia ratkaisuja te olette tehneet avioliiton myötä nimiasioissa? Mitä ajatuksia aihe herättää?

Ps. Tämä oli blogin 200. postaus. Jee!


6 kommenttia

  1. "Sukunimi onkin tavallaan tietynlainen symboli tai meidän oman tiimimme tunnus." – todella kaunis ajatus ja aihe herättää minussa todella samoja fiiliksiä. Minulla nämä tulevat myös varmasti tulevaisuudessa vakavempaan pohdintaan, tällä hetkellä mieli muuttuu alituiseen. Kuitenkin ajatuksena se, että minulla olisi joskus eri sukunimi kuin lapsellani tuntuu jotenkin ulkopuoliselta. Eniten vastaan taas ravistuttaa ajatus kaikkien tietojen muuttamisesta, ajokortista sähköposteihin ja käyntikortteihin. Tuntuu vaativalta, mutta toisaalta se yhteinen nimi siinä ovessa on varmasti sen arvoinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Emilia <3 Hyvinkin samanlaisia ajatuksia sinullakin siis :)

      Poista
  2. Meillä lapsi on kastettu minun nimelleni, koska itselleni on jo alusta asti ollut selvää, että en vaihda omaani yleisempään sukunimeen, ja haluan myös siirtää sen omille lapsilleni. Minun sukunimelläni on kastettu vain max. 1 700 ihmistä, kun taas miehen nimellä yli 20 000, ja sitä tulee vastaan ihan joka paikassa. Mies sitten päättää pitääkö omansa vai ottaako minun nimen, ja vaikka olisi ihanaa olla kaikki samalla nimellä, jää se kuitenkin hänen päätettäväkseen. Mulla ja tytöllä on kuitenkin sama nimi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, jokainen tekee just niin kuin itse parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu :)

      Poista
  3. Meillä kuopus sai nimeni, koska halusimme hänelle saman nimen kuin esikoisella. Itse olen kiintynyt omaan sukunimeeni ja en näillä näkymin ole sitä vaihtamassa pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monta tarinaa nimen takana, kuin on nimiäkin :)

      Poista

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!