Voihan villasukka - I did it!

Ei kommentteja
Minut tuntevat ovat jokainen varmasti ainakin kerran kuulleet minun manaavan sitä, miten pidän neulomisesta ja virkkaamisesta, mutta villasukan kutominen tyssää aina siihen kuuluisaan kantapäähän. Olen yrittänyt kutoa kantapäätä muistelemalla aikoinaan koulussa opittua. Olen yrittänyt opiskella sitä lukemalla ohjeita netistä ja katsomalla Youtubesta videoita. Olen myös ollut sukkataituri isoäitini opissa, mutta jostain syystä kantapään logiikka ei auennut minulle vielä silloinkaan. Luovutin ja totesin, että ei kaikkien tarvitse osata kaikkea ja minua ei vain ole tarkoitettu tähän hommaan. 

Vaikka olinkin tavallaan jo haudannut tämän haaveeni, en voinut olla hihkaisematta ilosta kun Minerva -kustannus lähetti minulle Sukkaneulonnan ABC:n eli Sukka-Aapisen* arvostelukappaleen. Ajattelin tämän olevan viimeinen mahdollisuus oppia kantapään neulominen ja jos en kirjan luettuani vieläkään osaisi, joku korkeampi voima yrittää minulle tällä nyt kertoa että on aika kuunnella, heittää hanskat - tai ne kantapäättömät villasukat tiskiin, ja jättää homma niille, jotka sen handlaavat.

Vaan kuinkas sitten kävikään...





Kaivoin kaapista aikoja sitten ostamani ihanan kierrätyspuuvilla-langan ja puiset sukkapuikot, avasin Sukka-Aapisen ensimmäisen sivun ja aloin opiskella. Sivu kerrallaan ja tunnollisesti ahmin Aapisen samalla sukkaa kutoen; Kerros kerrokselta, ohjeen kohta kerrallaan, yksi toisensa jälkeen. Jonkun ohjeen kohdan luin useampaan kertaan ja välillä palasin taaksepäin tarkistamaan mitä mikäkin kohta ohjeessa tarkoittikaan. Merkkasin tärkeitä kohtia Post it -lapuilla ja hiirenkorvilla. Oli kuin olisin palannut koulun penkille ja päntännyt kuin mikäkin opiskelija konsanaan ennen tärkeää bilsankurssin lopputenttiä. 

Yhtäkkiä huomasin, että sukan kantapää olikin jo tehty ja sukka kärkikavennuksia vaille valmis. Yhden villasukan tekemiseen kului kaksi päivää, koska no, lapset ja velvollisuudet. Toinen sukka meni muistilla ja rutiinilla kantapäähän asti, jonka halusin tehdä tälläkin kertaa kerralla oikein, joten avasin Sukka-Aapiseni suoraan aukeamalta, jossa neuvotaan hollantilaisen kantapään neulominen. Ilostuksissani onnistuttuani myös toisen sukan kohdalla, neuloin samasta langan lopusta ja valkoisesta jämälangasta vielä E:lle sukkien kanssa mätsäävän pipon.





Sukka-Aapinen on Hanna-Kaisa Hämäläisen, Kristel Nybergin ja Eeva Turkan luoma opas niille, jotka haluavat opetella sukkien neulomisen perusteellisesti aina silmukoiden luomisesta, kantapään kautta kärkikavennukseen.

Kirja esittelee sukkien neulomiseen tarvittavat työvälineet, neuvoo miten sukat mitoitetaan ja määritellään tarvittava silmukkamäärä. Kirjassa opetetaan sukkien neulominen aloittaen aina oikeasta neuleotteesta ja silmukoiden luomisesta. Aapinen kertoo miten neulotaan sukan varsi, kantapää (perusrakenne sekä kolme erilaista mallia) ja kärki, sekä sen miten kudot sukan aloittamalla kärjestä ja etenemällä varteen. Kirja opastaa myös,  miten kirjoitettuja neuleohjeita ja ruutupiirroksia tulee lukea, sekä kertoo mitä ohjeissa yleisesti käytetyt lyhenteet tarkoittavat. Kirjan lopusta löytyy myös muutaman sivun mittainen sanasto.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat tekivät villasukan neulomisesta jälkeenpäin ajateltuna yllättävän helppoa ja ohjeet omaksui nopeasti. Mikäli sukan kutominen ei ole luonnistunut tai työ on aina tyssännyt siihen kammoksuttuun kantapäähän niin kuin minun kohdallani, suosittelen lämpimästi perehtymään Sukka-Aapiseen ja antamaan neuleharrastamiselle rohkeasti uuden mahdolllisuuden!

*Sukka-Aapinen saatu arvostelukappaleeksi

Ei kommentteja

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!