Sänkyrakkaus 70-luvulta

1 kommentti
Meillä on ollut melko värikkäät nukkumajärjestelyt viimeisen kahden vuoden ajan tai oikeastaan koko sen ajan kun olemme asuneet täällä. Lapsilla on ollut sekä omat sängyt, että olemme nukkuneet koko porukka perhepedissä. A:n pinnasänky on ollut tyhjänä oikeastaan koko ajan ja E:n sänky on seilannut oman ja meidän makuuhuoneemme väliä, aina tilanteesta ja vaiheesta riippuen. On ollut öitä (tai ainakin yksi), jolloin olemme kaikki nukkuneet omissa sängyissämme ja öitä jolloin M on nukkunut E:n kanssa takkahuoneen levitettävällä sohvalla tai patjalla E:n huoneessa kun minä olen nukkunut minin kanssa meidän sängyssämme. On unikouluiltu, jolloin minä vuorostani nukuin lattialla E:n huoneessa ja M hoiti yöheräilyt A:n kanssa makkarissa.

Olen tuntenut nukkumajärjestelyistämme kaikkea stressin ja huonon vanhemmuuden tunteen väliltä. Huonommuudentunne on johtunut lähinnä siitä, että en ole osannut olla johdonmukainen vaan luovuttanut kun yöt ovat käyneet sietämättömän raskaiksi ja taipunut siihen että lapset voivat nukkua meidän vieressämme. Nämä tunteet on kuitenkin kuopattu, kun oivalsin sen tosiasian että tärkeintä ei ole se missä nukumme, vaan se miten nukumme. Jos kaikki nukkuu hyvin, on se silloin riittävän hyvä järjestely. Kiitos kuuluu jälleen ihanalle neuvolantädillemme, joka ei tuomitse vaan joka kannustaa tekemään juuri niin kuin itsestä - ja koko perheestä hyvältä tuntuu. Ja niinhän me teimme, ja niin me nukuimme. 


Aika ajoin olen kuitenkin pysähtynyt pohtimaan uudenlaista nukkumajärjestelyä, tai lähinnä sitä minkälaisiin sänkyihin lapset seuraavaksi siirretään. E:llä oli heti tänne muutettaessamme käytössä oma juniorsänky ja A:n oma pinnasänky kerättiin pois kun se oli ollut tyhjillään tovin, todettuamme kaikkien nukkuvan paremmin perhepedissä. Aloin kartoittamaan erilaisia vaihtoehtoja ja jonkinlainen kerros- tai matala parvisänkykombo tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Melkein jo kallistuimme IKEA:n KURA -sänkyyn, jonne olisi alapuolelle saanut tehtyä myös A:lle nukkumapaikan. Olin kuitenkin pantannut ostoa, sillä takaraivossani kummitteli haave ihanasta Niemen Tehtaiden kautta aikojen valmistamasta retrosta lasten kerrossängystä. Selailin aika ajoin tori.fi:tä siinä toivossa että tällainen yksilö löytyisi, mutta kaikkiin ilmoituksiin joihin laitoin kyselyä, oli jo liian myöhäistä ja sänky oli jo keretty myydä eteenpäin. Ihmekös tuo, sänky on niiiin ihana. Harkitsimme jo sängyn ostamista uutena, mutta niin suuri investointi ei näin hoitovapaalla ja käytännössä yhden ihmisen tuloilla kovasti houkuttele.

Eräänä päivänä selailin jälleen Toria siinä toivossa että helmi osuisi kohdalle ja niinhän siinä sitten kävi, että sänky löytyi ja sitä ei oltu vielä ehditty myydä - ennen kuin muutama tunti myöhemmin meille! Lähdimme siis vielä samana iltana noutamaan kerrossänkyä Mynämäeltä, jossa sen nykyinen omistaja kertoi nukkuneensa veljensä kanssa 70-luvulla. Toinen sängyistä oli ostettu heille uutena ja toinen käytettynä, joten se saattaa olla vielä tätäkin vanhempi. Sängyt eivät siis kuulu alunperin yhteen, mutta mitäpä tuosta, kun melkein identtiset ovat kuitenkin. Maalasimme sängyt haalealla, hempeän vaaleanpunaisella kalkkimaalilla ja niistä tuli täydelliset. Sen jälkeen molemmat tytöt ovatkin nukkuneet omissa sängyissään kaikki yöt heräämättä. 







1 kommentti

  1. Oi vau, miten söpöt sängyt! :) Meillä oli samantyyppiset veljeni kanssa. Äiti ja isi olivat maalanneet ne taattuun ysärityyliin pastelliväreille. Joskus pidettiin niitä kerrossänkynä, joskus taas nukuttiin yksinämme omissa huoneissa.

    VastaaPoista

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!