Syksyn uudet tuulet - hoitovapaan loppu lähenee

2 kommenttia

Syksy tuo tullessaan jälleen uudenlaisen arjen, sillä kahden vuoden mittainen hoitovapaa sekä kotiäitinä olo tulee päätökseensä ja on aika palata takaisin työelämään. Ensimmäinen virallinen työpäivä on heti syyskuun alussa.

Onneksi töihin paluu on tälläkin kertaa melko kevyt, eikä samaan aikaan tarvitse murehtia lasten päiväkodin aloitusta, sillä M jää tyttöjen kanssa taas vuorostaan kotiin. Palasin E:n kohdalla töihin tämän ollessa vähän yli yksivuotias, jolloin M jäi myöskin kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi. Tämä järjestely toi helpotusta omaan töihin paluuseen, joten toivoin samanlaista järjestelyä tälläkin kertaa - onneksi se oli taas mahdollista. 

Kun työmoodi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja arki sen saralla tasaantunut, pystymme paremmin ja rauhassa keskittymään lasten siirtymiseen kotihoidosta päiväkotiin, sitten kun sen aika koittaa. Parempi yksi suurempi muutos arkeen kerrallaan, ainakin uskon niin.




Töihin palaaminen ei ahdista oikeastaan ollenkaan. Olen kahden vuoden ajan saanut seurata molempien tyttöjen kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä ja olen tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen. Monella ei ole mahdollisuutta olla kotona näinkään pitkään, eikä hoitovapaa ylipäätään ole mikään itsestäänselvyys. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten ole tänä aikana kaivannut töihin. Olen kaivannut työkavereita ja työyhteisöä, asiakaskohtaamisia sekä sitä tekemisen meininkiä. Olen kaivannut sitä että saan pistää kaiken osaamiseni peliin. Olen kaivannut ongelmanratkaisua (muutakin kuin tyttöjen välisten eripurien ratkomista tai äitiyteen muuten liittyviä pähkäilyjä) sekä sitä että saan pistää aivoni oikeasti koetukselle, aikuisesta juttuseurasta puhumattakaan. Vaikka ystävät ovat olleet koko tämän ajan puhelimen päässä. Olen kaivannut hiljaisia aamuja toimistolla, jossa saan aloittaa päiväni rauhallisesti kahvikupillisen kera, valmistautumalla päivän töihin. Olen kaivannut itse työtä. Aikansa kutakin ja nyt on aika vaihtaa paikkoja isin kanssa ja päästää hänetkin kokemaan ainutkertaista laatuaikaa tyttäriensa kanssa. 

Vaikka mieli onkin osittain jo syyskuun alussa, aion nauttia viimeisistä viikoista kotona täysillä. Onhan tätä kesää vielä vähän jäljellä, vaikka ilmassa onkin jo vahvasti syksyn tuntua sateineen ja pimenevine iltoineen. Kotiäitiys on ollut äärettömän antoisaa ja avartavaa, mutta jälleen on tullut aika yhden aikakauden päätökseen ja taas toisen alkamiseen. Syksyä jo varovasti ja vähän innolla odottaen siis.

2 kommenttia

  1. Itsellä on vasta esikoinen 3kk ikäinen, mutta nyt jo ahdistaa maaliskuussa häämöttävä töihinpaluu. Haluaisin myös jäädä hoitovapaalle tai mennä töihin osa-aikaisena, ihan mitä tahansa muuta kuin että palaisin sitten kokonaan töihin. En nimittäin (niinkuin varmaan moni muukaan) halua vielä pientä tyttöäni sen ikäisenä päiväkotiin<3
    Mukava kuulla, että töihin paluu ei ole sulle mikään negatiivinen asia ja ihana kun oot saanut olla noin pitkään pois työelämästä. Tsemppiä sinne "perusarjen" aloittamisesta ja mukavaa alkusyksyä<3
    https://nouw.com/arkijuttuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista Nelli ❤️ itselläni on tosiaan etuoikeutettu olo, kun olen saanut näinkin pitkään olla kotona. Ahdistus olisi varmasti läsnä, jos joutuisi kovin pienen laittamaan päivähoitoon. Mukavaa alkavaa syksyä myös sinulle ja perheellesi ❤️

      Poista

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!