Kun aika on

2 kommenttia
Palataanpa ajassa hetkeksi hiukan taaksepäin. Tarkemmin ottaen viime viikkoon.

Viime viikon maanantaina kävelin töissä kädet täristen ja jalat haparoiden henkilöstöjohtajamme luokse. Seuraavana päivänä jätin kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Melkein kahdeksan vuoden työsuhde oli tällä ilmoituksella tullut päätökseensä. 

Kannustan aina muita seuraamaan omaa sydäntään ja tavoittelemaan omia unelmiaan. Nyt oli oma vuoroni tehdä päätös - ottaakko vastaan uudet haasteet vai jatkaakko vanhaa "turvallista" linjaa, johon on ehtinyt jo melkein vuosikymmenen tuudittautua. Oikeasti päätöstä ei tarvinnut edes kovin kauan miettiä. Tiesin heti, että minun mahdollisuuteni on tässä ja nyt.

Tänään suljin entisen työpaikkani oven perässäni viimeistä kertaa. Halasin upeat työkaverit, joita olen saanut kutsua ystävikseni - toisia koko urani ajan, toisia vasta vähän vähemmän aikaa. Upeita ihmisiä joka ikinen. Jokaiselta olen saanut vuosien mittaan paljon, toivottavasti hekin jotain myös minulta. Onneksi näitä ihmisiä ei sentään tarvinnut kokonaan hyvästellä, tiedän että tulen osan kanssa olemaan tekemisissä jatkossakin, en välttämättä päivittäin, mutta kuitenkin.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa, sanotaan. Näin on myös omalla kohdallani. Uudet haasteet ja kuviot odottavat, enkä voisi olla niistä onnellisempi juuri nyt. 


2 kommenttia

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!